Vaihtuvat näyttelyt kuva

Navigaatiovalikko

Vaihtuvat näyttelyt

Vaihtuvat näyttelyt

 

Luonnon aika 18.5.–15.9.2019

 

Pielisen museon kesänäyttely Luonnon aika sisältää erityisen taustahistorian. Sen ensimmäinen lastu heitettiin Ilomantsin Möhkönvirtaan jo vuonna 2010 ja ensi kesään mennessä sama lastu on kulkeutunut Lieksaan. Lieksalainen kuvataiteilija Toivo Jaskanen kokosi yhdessä jyväskyläläisen taidekriitikko/taidemaalari Hannu Castrénin kanssa Ilomantsin Möhkön kylään seitsemän kesänäyttelyä vuosina 2010–2016. Tärkeänä yhteistyökumppanina näyttelyiden toteuttamisessa oli Möhkön Ruukkimuseo.
 

Kesäksi 2019 Toivo Jaskanen on kutsunut Pielisen museoon Möhkönvirrassa eri vuosina esiintyneitä taiteilijoita. Kyseessä on siis eräänlainen kiteytys, vaikka taiteilijat ovatkin identiteetiltään erilaisia ja asuvat eri puolilla Suomea.


Näyttelyn taiteilijat:

Toivo Jaskanen (Lieksa), Kuutti Lavonen (Helsinki), Juhani Järvinen (Simpele), Juho Karjalainen (Hamina), Leena Karjalainen (Hamina), Pauno Pohjolainen (Kuopio), Työryhmä Asko ja Aila Salminen (Tampere), Kari Södö (Oulu), Reijo Turunen (Joensuu), Hannu Castrén (Jyväskylä) ja Paavo Pelvo (Savonlinna), jonka Jaskanen on kutsunut ’ryhmään’ uutena taiteilijana.


***


Kesänäyttelyn taiteilijoilla ei ole mitään annettua, yhteistä teemaa. Siksi näyttelyn otsikolla Luonnon aika halutaan ensisijassa lempeästi ohjailla näyttelyvieraiden ajatusta tiettyyn lähestymistapaan, josta toivottavasti syntyy hyvin ajankohtaistakin pohdintaa. Voipa käydä niin, että katsojan kyky samaistua näyttelyyn vahvistuu, kun hän siirtää näyttelykokemuksensa yhteyteen myös kävelyretkensä Pielisen rannalla.


Englantilainen kirjailija Oscar Wilde (1854–1900) totesi, ettei luonto suinkaan opeta taidetta vaan tilanne on päinvastoin: Taide opettaa luontoa. Ajatus tuntuu ensin pelkästään provosoivalta, mutta kun pohtii Kultakauden taidetta, näkemys alkaakin toimia täsmällisesti. Tosiaan, esimerkiksi Kolin huipulta syntyneet maisemamaalaukset opastivat suomalaisia löytämään tietyt luonnonkohteet toista ihanteellisimpina ja tunnistamaan niissä kansallisen identiteettinsä. Maalaukset julistivat, että Kolilta näkee isänmaan. Yhä edelleen Kultakauden ’strategia’ toimii ja aina kun nousemme korkealle paikalle, tunnistamme kauneuselämyksen rinnalla ylevän viestin historiastamme.


Eero Järnefeltin (1863–1937) maalauksessa Syysmaisema Pielisjärvellä näköpiste on Kolin laella, mutta yhtä paljon siinä on jo nimensä mukaisesti kyse järvestä ja siihen heijastuvista pilvistä. Ei siis ihme, että maalaus houkuttelee katseen etenemään pitkin Pielisen pintaa. Poikkeuksellisesti juuri Järnefeltin tunnetuimman Koli -maalauksen äärellä alkaa pohtia, mihin pilvet ovat matkalla ja mitä kohtaakaan vastarannalla. Kesällä vastarannalle, Lieksaan, pääsee laivalla ja talvella jäätietä pitkin.


Kultakauden aikaan Lieksasta oli muodostumassa tukkilaisten keskus, kun Suomen tärkein taloudellinen menestystekijä, puuteollisuus, lähti nopeaan nousuun. Kun suomalaiset löytävät Kolilta sielunmaisemansa, vastarannalla kokemus on nähdyn kauneusarvoja väheksymättä ratkaisevasti arkisempi.


Näkökulmat täydentävät toisiaan ja paljastavat ihmisen monimuotoisen, myös ristiriitaisen luontosuhteen. Luonnon aika -näyttely tiedostaa aikaamme painostavan globaalin huolen luonnon tilasta, vaikka se ei tulekaan esiin suorina kannanottoina. Pikemminkin taiteilijoiden mieli soutaa rantojen välillä.


***


Kuutti Lavosen näyttelyyn kirjoittama ajatelma kuvaa hyvin näyttelyn atmosfääriä. Lavonen on työskennellyt Hupelin taiteilijaresidenssissä. Hän on todennut, että juuri siellä hänessä on syntynyt halu maalata jälleen maisemaa.

 

Luonnon aika on sen oma,
pitkä ja kaukaa tuleva.

Ihmisen aika on rajallinen.
Jokaisen ihmisen oma luonto,
luonne, on yksilöllinen.
Perinteisesti luonto
on ollut ihmiselle yksi
keskeinen henkisen energian
lähde, jo paljon ennen romantiikkaa.

Taiteen lähde on
kulttuuria, hengenviljelyä.


Meillä luonnon
vahva, antava rooli
on ilmennyt panteistisesti
jo ennen agraarikulttuuria.


Tämän päivän luontosuhteemme
on vaurioitunut teollistumisen,
kaupungistumisen, teknologian
ja hyötyajattelun kautta.


Tätä haavaa taide voi korjata.

 

 

Teksti: Hannu Castrén

Ajatelma: Kuutti Lavonen

 

Näyttelyn avajaiset ovat lauantaina 18.5.2019 klo 14. Tervetuloa!