Itä- ja Pohjois-Suomen merkityksestä Suomen turvallisuudelle, huoltovarmuudelle ja energiateollisuudelle on kuluneen vuoden aikana puhuttu lukuisissa yhteyksissä. Puheissa on tunnustettu elinvoimaisen itärajan merkitys Suomelle ja koko Euroopalle.
Kiitämme kaikenlaisesta huomiosta mutta meitä alueen edustajia ja alueiden asukkaita pelkät puheet eivät enää lohduta. Nyt tarvitaan käytännön tekoja. 
Olemme jäämässä paitsioon esimerkiksi energiapäätöksissä. Sähköenergian tuotannon kasvattaminen itärajan kunnissa vaatii nykyisen kantaverkon laajentamista. Sähkönsiirron kapasiteetin pitää mahdollistaa investoinnit ja tuotetun sähkön siirron kuluttajille. Tällä hetkellä investoijat kuitenkin seuraavat, mitä Fingrid suunnittelee. Kantaverkon laajennussuunnitelma vaatisi Fingridin mukaan kuitenkin konkreettisia tarpeita investointeja suunnittelevilta.
Em. energiainvestointien muna-kana-tilanne on meidän näkökulmastamme kestämätön. Mitä pitempään odotamme, sitä todennäköisempää on, että mahdollisten investoreiden suunnitelmat suuntaavat alueiltamme poispäin.  
Kantaverkon laajentaminen on kohtalonkysymys kaikkien vaihtoehtoisten energiaratkaisujen osalta aurinkovoimasta vetytalouteen. Tällä hetkellä merkittävin potentiaali sähköntuotannon kasvattamiseksi on tuulivoimassa. Kuntiemme tuulivoimaprojektit törmäävät ratkaisemattomiin, maanpuolustuksellisiin tutkahaasteisiin, joten olemme odottajan ja toivojan asemassa tuulivoimankin saralla. Selvitysmies Arto Rädyn ministeriöille keväällä jättämä selvitys antoi paljon hyviä eväitä kehittämistyöhön, mutta konkreettiset toimenpiteet ovat edelleen jääneet tekemättä.  
Tasaisemmin sijoittuvat tuulivoima-alueet olisivat Suomen nykyisten tuulivoimakuntien etu. Kysymys kuuluu: onko meillä varaa jättää hyödyntämättä suurta osaa itäistä ja pohjoista Suomea tuulivoiman investointi- ja tuotantopotentiaalista? Ja jos tuulivoimahankkeet eivät mahdollistu esimerkiksi tutka- tai suojelualuehaasteiden takia, millä ratkaisuilla energiainvestointien edes jonkinlainen alueellinen tasapaino toteutuu? 
Itärajan kuntien jääminen kantaverkon laajennussuunnitelmien ulkopuolelle vaikuttaa huoltovarmuuteen sekä alueellisesti että valtakunnallisesti. Siirtolinjojen laajempi maantieteellinen hajauttaminen vähentäisi sähkönsiirron riskejä. Siirtoyhteyksien keskittäminen Pohjois-Suomessa alueen länsiosaan voi vaarantaa pitkittäissuuntaisen sähkönsiirron kansallisissa poikkeustilanteissa.  
Energiaketjuunkin sopii sanoma, että ketju on yhtä vahva kuin sen heikoin lenkki. Jos näin on, Itä- ja Pohjois-Suomen tilanteen ratkaiseminen vaatii akuutteja toimia.
Me kunnat ja kuntien edustajat olemme valmiita tekemään oman osamme Suomen kehittymisessä ja Suomen itärajan elinvoimaisuuden ylläpitämisessä ja kehittämisessä. Tunnemme alueemme ja olemme ylpeitä näistä seuduista, asukkaidemme osaamisesta ja arjen resilienssistä.   
 
Kuka lähtee ajamaan Itä- ja Pohjois-Suomen rajakuntien asiaa? Me tarvitsemme nyt aitoja tekoja.
 
Yhteistyössä rajaseudun puolesta:
 
Eeva-Maria Maijala, vs. kunnanjohtaja, Savukoski
Erkki Parkkinen, kunnanjohtaja, Salla
Jouko Manninen, kaupunginjohtaja, Kuusamo
Erno Heikkinen, kunnanjohtaja, Suomussalmi
Juhana Juntunen, kaupunginjohtaja, Kuhmo
Arto Sihvonen, vt. kaupunginjohtaja, Lieksa
Marjut Ahokas, kunnanjohtaja, Ilomantsi
Mikko Löppönen, kunnanjohtaja, Tohmajärvi
Pekka Hirvonen, kaupunginjohtaja, Kitee
Mervi Pääkkö, kunnanjohtaja, Parikkala