Ammattina sosiaalityöntekijä
Sosiaalityöntekijöitä työskentelee julkisella, yksityisellä ja kolmannella sektorilla. Julkisella sektorilla tavallisia sosiaalityöntekijän työpaikkoja ovat esimerkiksi kunnan sosiaalitoimisto, kasvatus- ja perheneuvola, a-klinikka ja keskussairaala, yksityisellä taas erilaiset sosiaalialan yritykset, kuten hoito- ja palvelukodit. Sosiaalityöntekijöitä toimii myös opetusalalla koulukuraattoreina. Kolmannella sektorilla sosiaalityöntekijän työpaikkoina voivat olla erilaiset järjestöt. Sosiaalityöntekijän koulutus on ylempi korkeakoulututkinto, johon sisältyy sosiaalityön opinnot.
Seuraava teksti perustuu Lieksan kaupungin johtavan sosiaalityöntekijän, Tarja Lehdon haastatteluun. Vammaispalvelun lisäksi hän hoitaa kaupungin lastenvalvojan tehtäviä. Hän kertoo tulleensa vakituisesti Lieksan kaupungin palvelukseen vuonna 1991, mutta tehneensä jo aiemmin lyhyitä työjaksoja kaupungin sosiaalitoimen tehtävissä. Vuonna 1998 hänet nimitettiin johtavan sosiaalityöntekijän vakituiseen virkaan.
Lehto kuvailee työnsä olevan monipuolista ja vaihtelevaa - kahta samanlaista työpäivää ole. Työhön sisältyy asiakastyötä mahdollisine kotikäynteineen ja toimistossa tapahtuvaa työtä. Yksi päivä viikossa on varattu kokonaan toimistotyölle ja muille asiakastyön ulkopuolisille töille. Lisäksi erilaisiin projekteihin osallistuminen on osa johtavan sosiaalityöntekijän työtä. Koska kunnallisen lastenvalvojan tehtävät kuuluvat Lieksassa johtavan sosiaalityöntekijän työhön, Tarja Lehto vastaa myös lasten elatukseen, huoltoon ja isyyden selvittämiseen liittyvistä asioista. Hän kertoo myös, että monissa pienissä kunnissa vammaispalveluissa ei ole omaa nimettyä sosiaalityöntekijää. Silloin työt on ehkä jaettu useamman työntekijän tai viranhaltijan kesken.
Luova, pelkäämätön ja rauhallinen
Lehto mainitsee sosiaalialalla työskentelevän tärkeimmiksi ominaisuuksiksi kyvyn tulla toimeen hyvin erilaisten ihmisten kanssa, luovuuden, pelkäämättömyyden sekä sen, että työntekijän tulee pystyä säilyttämään malttinsa asiakkaiden kanssa tilanteessa kuin tilanteessa. Sosiaalityöntekijän on siis kyettävä rauhalliseen keskusteluun vaikeissakin asioissa.
Lehto kertoo oman työnsä parhaiksi puoliksi mahdollisuuden nähdä yhteiskuntaa laidasta laitaan ja kohdata eri-ikäisiä ihmisiä eri sosiaaliluokista. Yhtenä etuna on lisäksi oman työn aikataulutukseen ja suunnitteluun liittyvä vapaus. Työ tarjoaa myös mahdollisuuden olla mukana erilaisissa moniammatillisissa työryhmissä. Haasteista Lehto tuo esiin vaikeissa elämäntilanteissa olevien asiakkaiden jaloilleen saamisen ja heidän alamäkensä pysäyttämisen ennen suurten ongelmien syntymistä. Työn itsenäiseen luonteeseen kuuluu, että omia työtapoja pitäisi pystyä kehittämään eikä jumiutua pitkäksi aikaa vanhoihin totuttuihin rutiineihin. Välillä vastaan saattaa tulla aikapula johtavan sosiaalityöntekijän monien eri roolien takia. Silloin joutuu itse pohtimaan asioiden tärkeysjärjestystä.
Sosiaalityöntekijällä on virkansa puolesta oikeus selvittää asiakkaistaan sellaisiakin tietoja, jotka muuten ovat salassa pidettäviä. Yhteistyötä tehdään mm. Kelan kanssa. Sosiaalityöntekijän työssä joutuu usein puuttumaan asiakkaiden hyvinkin henkilökohtaisiin asioihin.
Sosiaalityöntekijöiden työnkuva on Tarja Lehdon mukaan muuttunut melko paljon sekä yleisesti että hänen omien työtehtäviensä osalta. Hänen oma päätösvaltansa työtä koskevissa asioissa on lisääntynyt huomattavasti virkanimikkeen muututtua vuonna 1998 johtavaksi sosiaalityöntekijäksi. Samalla työtehtävien määrä kasvoi. Asiakkaiden parissa tehtävä perustyö ei ole juurikaan vuosien aikana muuttunut. Maantieteellinen toiminta-alue on sitä vastoin laajentunut huomattavasti.
Kun puheeksi nousevat työuralla etenemisen mahdollisuudet, omalta osaltaan Lehto toteaa niiden rajoittuvan lähinnä mahdollisuuteen hakea sosiaalijohtajan virkaa. Alasta kiinnostuneille Lehto haluaa kertoa, että työttömyyttä sosiaalialalla ei juuri ole ja työllisyysnäkymät ovat näin ollen hyvät.
