Teksti: Asko Saarelainen, elokuussa 2007

Rajakauppaa, metsäteollisuutta sekä luonto- ja kulttuurielämyksiä
Markku Pölösen uutuuselokuvassa LIEKSA! Koppeloiden vanha räätälisuku matkaa kohti Lieksaa -  unelmiensa kaupunkia. Elokuva on kertomus unelmista, onnesta ja niiden mahdollisesta maantieteellisestä sijainnista.

Lieksassa, Pielisjärven rantamilla ja pohjoiskarjalaisten vaarojen katveessa, ovat vuosisatojen ajan kohdanneet itä ja länsi sekä luonto ja kulttuuri. Rajakauppa ja väestön liikkuminen ovat luoneet toimeentulon edellytyksiä ja välittäneet kulttuurivaikutteita itärajan molemmin puolin. Erämaakaupunki on luonut monta unelmaa teollisuuden, kulttuurin ja liikunnan saralla.

Artikkelissa fil.lis. Asko Saarelainen tarkastelee Lieksan historiaa ja nykypäivää. Teemana ovat rajakauppa, metsäteollisuus sekä Lieksa luonto- ja kulttuurikaupunkina. Kirjoittaja on Lieksan kansalaisopiston rehtori ja Suomen Tietokirjailijat ry:n jäsen.

Lieksanjoki - eränkäynnin ja kaupan virta
Suomen viidenneksi suurin järvi Pielinen ja siihen itärajan takaa laskeva Lieksanjoki ovat hallinneet lieksalaisten elinympäristöä vuosisatojen ajan. Laatokalta Pielisen vesistön kautta Pohjanlahdelle ja Lieksanjokea pitkin Vienan Karjalaan johti keskiajalta alkaen tärkeä kauppatie.

Metsästyksen ja kalastuksen myötä Pielisen rannoille vakiintui pysyvä asutus 1400-luvun loppuvuosina, jolloin Lieksan ensimmäiset kylät syntyivät. Kivikauden kansa oli asunut vesireitin rannoilla jo tuhansia vuosia aiemmin. Lieksasta tunnetaan lähes 170 esihistoriallista asuinpaikkaa. Ensimmäiset asukkaat saapuivat Pohjois-Karjalaan Laatokan suunnalta.

Brahean kaupunki Vienan kaupan tukikohdaksi
Eränkäynnin ja kaskenpolton rinnalla asutus levisi 1500- ja 1600-luvulla Lieksanjoen suulta itään. Stolbovan rauhassa vuonna 1617 Pielisen Karjala siirtyi itäisestä läntiseen kulttuuripiiriin, ortodoksisen Venäjän alaisuudesta luterilaisen Ruotsin voittomaaksi. Hallinnon muutokset tuntuivat vuosisadan puolivälissä kreivi Per Brahe nuoremman perustettua Pielisjärven luterilaisen seurakunnan (1639) ja Brahean kaupungin (1653).

Uuden vallan käännytystyön tuloksena alueen väestö vaihtui ortodokseista luterilaisiin. Pielisjärven  ortodoksinen kantaväestö muutti runsain määrin itärajan yli uskonveljiensä luo Vienaan, Aunukseen ja Tverin Karjalaan. Väestönkasvu oli muuttoliikkeen ansiota, kun uudisasukkaita saapui Savosta, Kainuusta ja Pohjanmaalta.

Unelma Vienan kaupan hallinnasta oli Suomen kenraalikuvernööri Per Brahe nuoremman pontimena hänen perustaessaan nimeään kantavan Brahean kaupungin Lieksanjoen suulle. Ruotsin tavoitteena oli päästä valvomaan Länsi-Euroopan ja Venäjän välistä vilkasta kauppaa, joka rajantakaisten kauppiaiden välityksellä ulottui myös Pielisen Karjalaan. 1600-luvun Lieksa ei ollut syrjässä Euroopan suurista kauppavirroista.

Vaikka Brahean porvaristo toimi aktiivisesti sekä kotiseudullaan että Kajaanin markkinoilla ja kaupunkiin tuli myös venäläisiä kauppiaita, kaupungin taru jäi lyhyeksi. 1670-luvulla kaupungissa oli 55 porvaria ja asukkaita noin 350. 1680-luvulla ylhäisaatelin maaomaisuus ja verotulot palautettiin Ruotsin kruunulle ja samalla lähes kaikki 1600-luvulla perustetut maakaupungit lakkautettiin.

Brahean kohtalon kello löi kreivin kuoleman jälkeen. Veronvuokraaja Salomon Enbergin hovileirin rakennuksen yhteydessä 1680-luvun puolivälissä kaupunki hävitettiin maan tasalle.  Brahean lakkautumisesta huolimatta kauppayhteydet Venäjälle jatkuivat tiiviinä seuraavina vuosisatoina.

Simo Hurtta - talonpoikien vihan kohde
Kovaotteiset veronvuokraajat, nälkävuodet sekä Suuren Pohjan sodan ja venäläisen miehityskauden koettelemukset ajoivat pielisjärveläisten talonpoikien elämän ahtaalle 1600-1700-luvun taiteessa. Talonpoikien vihan kohde oli tiukka ja talonpoikien vapauksia ymmärtämätön veronkantokirjuri ja veronvuokraaja Simon Affleck, joka kansan suussa sai lisänimen Simo-Hurtta.

Talonpoikien vastarinta huipentui vuodenvaihteessa 1696-1697 Lieksan ja Nurmeksen hovien ryöstöihin ja Simo-Hurtan murhayritykseen. Hovien ryöstöihin osallistui noin viidennes pitäjän talouksista. "Nälkäkapinan" nimellä tunnettu kuohunta oli mittavin kapinaliikehdintä Suomessa nuijasodan ja kansalaissodan välillä. Kuolemantuomioista huolimatta talonpojat vehkeilivät myös tämän jälkeen hovinsa isäntää vastaan.

Vääryyttä kokeneet talonpojat hakivat perinteisiä oikeuksiaan omin käsin. He vaativat oikeudenmukaisuutta ja toimeentulon turvaa. Ristiriitoja Affleckin ja talonpoikien välillä lisäsi kilpailu tuottoisasta rajakaupasta, joka loi vaurautta ja liikkumisen vapautta molemmille osapuolille.

1700-luku oli Pielisjärvellä taloudellisen ja henkisen kehityksen aikaa. Toimeliaat kirkkoherrat Jacob Stenius vanhempi ja nuorempi eli Korpi- ja Koski-Jaakko edistivät monin tavoin pitäjän sivistyksellistä ja taloudellista kehitystä. Erämaapitäjän asukkailta puuttuvan luku- ja kirjoitustaidon opettamien merkitsi kansanopetuksen ensi askeleita. Vuosisadan loppupuolella lukutaito oli Pielisjärvellä muuta Pohjois-Karjalaa yleisempää.

Maanviljelyä kehitettiin perkaamalla soita ja ottamalla suoviljelyksiä käyttöön kaskeamisen sijaan. Pappilan tilat olivat esimerkkeinä pitäjäläisille. Ruotsin Tiedeakatemian jäsenenä Korpi-Jaakko kehitti uusia viljelymenetelmiä ja kunnosti kruununkalastamoja. Steniusten toiminnan vaikutukset tuntuvat myös Nurmeksessa, Valtimolla, Rautavaaralla ja Juuassa, jotka kuuluivat tuolloin Pielisjärven suurpitäjään.

Rajakauppaa ja heimopakolaisia
Lieksasta itään johtava suunta on ollut merkittävä kauppareitti vuosisatojen ajan. Rajan avautuminen autonomian ajalla merkitsi kauppayhteyksien tiivistymistä itään. Itäkarjalaiset laukkukauppiaat ilmestyivät syksyisin Lieksan kyläkuvaan välittäen uutisten ohella kankaita ja rihkamaa. Repolasta Lieksaan kulkeneet laukkurit jatkoivat matkaansa kirkonkylästä muualle maahan.

Joensuun kaupungin perustaminen, Saimaan kanavan valmistuminen ja Pielisjoen kanavointi paransivat maakunnan liikenneyhteyksiä ja käänsivät kaupan suunnan Pohjanmaalta etelään. Pielisjärven keskustaajama Lieksa kasvoi 1870-luvulta pitäjän keskukseksi, johon perustettiin ensimmäiset kaupat ja käsityöläisten liikkeet. Pielisen vilkas höyrylaivaliikenne toi elintarvikkeita ja kulutustavaroita ja vei maatalouden tuotteita. 

1800-1900-luvun vaihteessa Lieksan ja Repolan kauppayhteydet olivat vilkkaat. Tuolloin koko Repolan alueen kauppa kulki Lieksan kautta. Kauppapiiri ulottui Porajärvelle ja Rukajärvelle saakka. Rautatien valmistuminen Lieksaan (1909) vilkastutti rahdinajoa ja rajakauppaa edelleen, mutta syrjäytti samalla laajamittaisen vesiliikenteen. Lieksa kuului 1910-luvulla maan 20-30 vilkkaimmin liikennöidyn tavara-aseman joukkoon.

Repolasta ja Itä-Karjalasta tulleiden kauppiaiden panos Lieksan liike-elämässä on ollut merkittävä. Monet heistä perustivat pysyviä kauppoja Lieksan keskustaan ja ympäristökyliin 1900-luvun alussa. Pielisentien varrella sijaitseva kuvanveistäjä Taisto Martiskainen pronssiveistos "Kaupan Kaivo" (1967) on kunnianosoitus seudun rajakaupalle ja paikkakunnan yksityisille kauppiaille.

Heimopakolaiset toivat paikkakunnalle jonkin verran uutta väestöä 1920-luvun alussa. Lieksan kautta kulki Repolasta vuosikymmenen alussa noin 2 500 heimopakolaista, mikä oli noin 15 % kunnan 1920-luvun alun asukasluvusta.

Repolan savotat ja metsäteollisuuden synty
Maakunnan kehittyvä sahateollisuus ulotti puunhankinnan Pielisjärven kruununmetsiin ja Repolan runsasmetsäisille seuduille 1800-luvun jälkipuoliskolla. Repolan puut uitettiin sahoille Lieksanjokea pitkin, mistä tuli itärajan suurin rajauittoväylä. Repolan puu ui Lieksanjokea pitkin yli 120 vuoden ajan aina 1800-luvun puolivälistä 1980-luvulle saakka. Lisääntyvät metsä- ja uittotyöt tekivät Lieksasta savottalaisten keskuksen, josta jätkän suuntasivat kulkunsa rajaseudun suurille savotoille. Lieksassa pidettiin maamme ensimmäiset tukkilaiskisat kesällä 1933.

Puun varassa otettiin myös teollisuuden ensi askeleet. Järvimalmin jalostamiseksi 1820-luvulla perustetun Pankakosken rautaruukin toiminta päättyi 1900-luvun alussa ja Pankakoskella siirryttiin puuhiomon ja kartonkitehtaan valmistumisen myötä puunjalostukseen. Samaan aikaan käynnistyi myös Kevätniemen sahan toiminta. 1900-luvun alussa löydetyn Mätäsvaaran molybdeenikaivoksen lyhyt kukoistuskausi osui 1940-luvun sotavuosiin.

Kotiseudullaan Lieksassa kauppiasuransa aloittanut suurliikemies Antti Juhana Mustonen hankki Pankakosken rautaruukin omistukseensa 1870-luvulla. Joensuun kaupungin porvarina elämänuransa tehnyt Mustonen oli Pohjois-Karjalan saha- ja rautateollisuuden kehittäjä, maakunnan suurin laivanvarustaja ja merkittävä metsänomistaja. Lieksan Hovilassa kotitilaansa viljellyt Mustonen perusti tilalle karjakkokoulun. Hän sai kauppaneuvoksen arvon ensimmäisenä pohjoiskarjalaisena. 

1910-luvulla Pankakosken tehdas oli Suomen suurin valkoisen puumassa ja kartongin tuotantolaitos maassamme. Tehtaan tuotanto meni pääasiassa vientiin.

Kulttuurimatkaajat laukkukauppiaiden reiteillä
Laukkukauppiaiden viitoittamaa reittiä Lieksasta Venäjän Karjalaan matkasivat autonomian ajan lopulla monet kulttuurimatkaajat. Nuoret taiteilijat lähtivät etsimään Suomen kansan juuria Kalevalan mailta. Matkojen suunta oli Venäjän Karjala, rajantakainen satumaa. Sinne kulkevien reitinvalinta alkoi usein Karjalan portilta Kolilta.

Taiteilijakareliaanien kirjailija Juhani Ahon, taidemaalari Eero Järnefeltin, valokuvaaja I. K. Inhan, taidemaalari Pekka Halosen ja säveltäjämestari Jean Sibeliuksen innoittamana yhä useammat matkailijat suuntasivat kulkunsa Kolin huipulle ihailemaan satasaarisen Pielisen välkehtivää pintaa. Kolin keskeinen vaara-alueen hankittiin valtion omistukseen vuonna 1907. Näin pyrittiin alueen luonnonkauneuden ja matkailumerkityksen turvaamiseen. Kolista kehittyi jo 1900-luvun alkuvuosina yksi maamme tunnetuimmista matkailukohteista.

Taajaman vilkastumisesta ja elinkeinojen monipuolistumisesta huolimatta Pielisjärvi säilyi 1920- ja 1930-luvulla pienviljelijöiden ja metsätyömiesten pitäjänä. Kesällä 1934 sattunut suurpalo hävitti pahoin taajaman keskustaa, mutta antoi samalla sysäyksen uudisrakentamiselle. Vuonna 1936 kauppalanoikeudet saanut keskus nousi tuhkasta entistä ehompana.

Talvisodan taistoista Rukajärventielle
Rajamaana Lieksa on usein kokenut sodan kirot. Talvisodassa rintamalinjat olivat noin kolmenkymmenen kilometrin päässä Lieksan keskustasta Hatunkylän ja Nurmijärven suunnalla. Talvisodan ensimmäinen taistelu Suomen rintamalla käytiin Lieksan Inarissa 30. marraskuuta 1939. Kotiseutunsa vapautta puolustaneet Lieksan miehet onnistuivat torjumaan neuvostojoukkojen hyökkäyksen ja työntämään vihollisen rajan taakse jo jouluna 1939.

Jatkosodassa Lieksa toimi Rukajärven suuntaan hyökänneen 14. Divisioonan tukialueena ja pääasiallisena huoltokeskuksena. Nykypolville elokuvasta ja kirjallisuudesta tuttu "Rukajärventie" Lieksasta Pankajärven, Nurmijärven ja Kivivaaran kautta Repolaan ja sieltä edelleen Rukajärvelle oli koko jatkosodan ajan 14. Divisioonan joukkojen tärkein huoltotie. Viimeisenä sotakesänä 1944 neuvostopartisaanien toiminta aiheutti Lieksan alueella paljon tuhoa ja pelkoa siviiliväestön keskuudessa.

Sota vaatii aina uhrinsa. Kalleimman uhrin kotiseutumme vapauden puolesta antoivat yli 560 sankarivainajaa, jotka lepäävät Lieksan kirkkopuiston ja Viekijärven sankarihaudoissa.

Korvenraivauksesta maaseudun murrokseen
Lieksa oli sodanjälkeisen raivaus- ja rakennustoiminnan keskeisin kohdealue Pohjois-Karjalassa ja koko maassa. Sodan jälkeen siirtoväelle ja perheellisille rintamamiehille perustettujen asutustilojen määrä oli kuntakohtaisesti suurin maassamme. Asutustiloja oli lähes neljännes yli yhden peltohehtaarin tiloista vuonna 1959. Suuri osa asutustiloista raivattiin ja rakennettiin koskemattomaan korpeen kuten Egyptinkorven asutusalue.

Lieksaan sotien jälkeen sijoittuneen suojärveläisen siirtoväen määrä nousi runsaaseen 2 200 henkeen, mikä oli puolet kunnan vuosien 1945-1950 väestönkasvusta. Siirtoväen asuttamisen myötä ortodoksinen uskonto ja kulttuuri elpyivät lähes kolmensadan vuoden hiljaisemman vaiheen jälkeen. Lieksa sai oman ortodoksisen seurakunnan.

Siirtoväen sijoittamisen, maaseudun asuttamisen ja suurten savotoiden ansiosta maaseutukylät elivät kukoistuskauttaan 1940- ja 1950-luvulla. Tilojen rakentamisen ja raivauksen lisäksi uusia kauppoja, kouluja ja teitä rakennettiin.

Väestön nopea kasvu taittui maaseutukylien väestökadoksi 1960-luvulla. Metsätöiden koneistuminen, työvoimatarpeen väheneminen sekä metsätöiden ja pientilojen välisen sidoksen purkautuminen vaikutti dramaattisesti syrjäkylien asutusrakenteeseen. Metsätyö erosi maataloudesta eri ammatiksi. Itäsuomalaisen maaseudun murrosta ja raivaajakansan tuntoja kuvaa osuvasti pielisjärveläissyntyinen kirjailija Heikki Turunen raivaajasarjansa teoksissa.

Sodanjälkeisinä vuosina Lieksan kokema merkittävä väestö- ja elinkeinorakenteen muutos näkyy tilastoista. Vuonna 1960 maa- ja metsätalousväestön osuus ammatissa toimivasta väestöstä oli 59 %, kahtakymmentä vuotta myöhemmin enää 23 % ja tänä päivänä 12 %. Samaan aikaan väkiluku on vähentynyt vajaasta 27 000:sta puoleen eli 13 300:aan. Asutus on keskittynyt kaupungin keskustaan.

Lieksan kauppala ja Pielisjärven kunta yhdistyivät Lieksan kaupungiksi vuoden 1973 alussa. Laajan erämaakaupungin pinta-ala on 4 068 neliökilometriä, josta kuudesosa on vettä.

Vientiteollisuutta kansainvälisessä toimintaympäristössä
Monipuolinen vientiteollisuus on Lieksan talouden selkäranka. Kaupungin suurin teollinen työnantaja Pankaboard Oy työllistää 180 henkeä. Tehdas valmistaa taive- ja sellukartonkeja sekä hiokepohjaisia erikoiskartonkeja pakkaus-, elintarvike- ja graafisen teollisuuden tarpeisiin. Tuotannosta vientiin menee 85 %. Tehdas siirtyi vuonna 2006 Stora Ensolta kansainvälisen sijoittajaryhmän omistukseen.

- Lieksa on metsäteollisuudelle hyvä paikka, koska olemme raaka-aineiden äärellä, toteaa yhtiön toimitusjohtaja Ari Kotilainen. Raaka-aineen saannin edellytysten turvaaminen ja nouseva energian hinta luovat tulevaisuuden haasteita. Kotilainen uskoo tuotteiden maailmanlaajuisen kysynnän jatkuvan, koska joissakin pakkauksissa metsäteollisuuden tuotteet tulevat korvaamaan muovia ympäristösyistä.

Puunjalostusteollisuuden muita merkittäviä vientiyrityksiä ovat Vapo Timber Oy:n Kevätniemen saha sekä rakennehöylätavaraa ja liimapalkkeja valmistava Anaika Components Ltd Oy. Vuonna 2000 Lieksassa toimintansa aloittanut Anaika Components työllistää nyt 120 henkilöä, ja tehtaan tuotannosta menee vientiin noin 90 %.  Merkittävin vientimaa on Japani. Sahatavarantuotantoon ja jatkojalostukseen erikoistunut Anaika Wood Ltd Oy aloitti toimintansa paikkakunnalla tänä vuonna. Vapo Timber Oy tuo puuta Lieksan ja Nurmeksen sahoilleen Inarin tilapäisen rajanylityspaikan kautta. Vuonna 2006 rajan ylitti Inarissa puutavaraliikenteeseen liittyen yli 12 000 henkilöä.

Anaika Components Ltd Oy:n toimitusjohtaja Markku Maukonen pitää Lieksaa hyvänä yrityksen sijaintipaikkana, koska ympärillä on runsaasti hyvälaatuista ja kestävää puuta, joka sopii yrityksen lopputuotteiden raaka-aineeksi.
- Uskomme pärjäävämme tämän avulla myös jatkossa kansainvälisessä kilpailussa, arvioi Maukonen. - Lisäksi Lieksassa on ollut saatavilla hyvää ja sitoutunutta työvoimaa ja kaupunki on osaltaan edesauttanut kasvamistamme, muistuttaa Maukonen.

Lieksan Hattuvaarasta sai alkunsa nykyisin maailman suurin teollinen hirsitalojen valmistaja Honkarakenne Oyj, kun viisi Saarelaisen veljestä perustivat yrityksen vuonna 1958. - Usko työntekoon ja menestymiseen omalla työllä, oli yrityksen onnistumisen perustana, korostaa nuorin veljeksistä, teollisuusneuvos Reino Saarelainen.  Honkarakenteen Lieksan tehtaan toiminta lopetettiin vuonna 2005. Nyt tuotantotiloissa yritystoimintaa jatkaa Anaika Wood Ltd Oy.

Lieksan Teollisuuskylässä on noin 700 teollista työpaikkaa. Elintarviketeollisuuden joustopakkausmateriaaleja valmistava Amcor Flexibles Finland Oy:n tehdas työllistää 110 lieksalaista. Joptek Oy Composites -kevytrakennetehdas valmistaa komposiitti- ja kevytrakenteita laiva-, juna ja muulle teollisuudelle. Jorma Pulkkinen aloitti yrityksen toiminnan Lieksassa yhden henkilön insinööritoimistona vuonna 1985. Vuonna 1996 yritys työllisti 14 henkilöä ja nyt 65 henkilöä.

Suositut Aino- ja Reino-kotikengät valmistetaan Lieksassa Teollisuuskylässä. Suomen Kumitehdas Oy:n tytäryhtiö Suomen Rengastehdas Oy valmistaa polkupyörän ulkorenkaita ja työkoneiden sisärenkaita. Yritys on polkupyörän nastarenkaiden suurin valmistaja maailmassa.

Luontoelämyksiä Kolilla ja Ruunaalla
Kolin ja Patvinsuon kansallispuistot sekä Ruunaan retkeily- ja luonnonsuojelualueet ovat Lieksan merkittävimmät luontokohteet. Pielinen jakaa kaupungin kahteen osaan. Lieksalla on yhteistä rajaa Venäjän kanssa noin sata kilometriä.

Vuonna 1991 perustetun Kolin kansallispuiston tavoitteena on Kolin kansallismaiseman ja vaara alueen metsien suojelu sekä kaskikulttuurin luomien kasviyhdyskuntien ylläpitäminen. Parhaillaan selvitetään Kolin pääsyä UNESCOn maailmanperintökohteeksi osana Saimaa-Pielisen järvialueen maailmanperintöhanketta. Kolin kansallispuistossa vierailee vuosittain noin 110 000 kävijää, joista vajaa 10 % on ulkomaalaisia. Kolin geologiaan, luontoon ja kulttuuriin voi tutustua ympärivuoden Luontokeskus Ukossa.

Lieksanjoen varrella sijaitseva Ruunaan retkeilyalue koskireitteineen on eteläisen Suomen merkittävimpiä luontomatkailukohteita. Koskireitin pudotuskorkeus on noin kolmenkymmenen kilometrin matkalla lähes 16 metriä. Luonnonsuojelualueella kohtaat eteläisen Suomen viimeisen tiettömän erämaan.
 
Ruunaa on osa Pohjois-Karjalan biosfäärialuetta. Ruunaan luontotalossa esitellään alueen historiaa, luontoa ja harrastusmahdollisuuksista. Matkalla Ruunaaseen kannattaa poiketa myös Reposuolle, joka on linnustollisesti merkittävä lähes tuhannen hehtaarin soidensuojeluohjelma-alue Pankakosken taajaman kupeessa.

Monipuoliset koulutusmahdollisuudet
Väestöltään pieneksi kaupungiksi Lieksassa on monipuolinen koulutusjärjestelmä, jonka ytimen muodostavat kunnallinen perusopetus ja lukio sekä Pohjois-Karjalan koulutuskuntayhtymän alaiset Pohjois-Karjalan Ammatti- ja Aikuisopiston Lieksan yksiköt.

Taiteen perusopetusta sekä harrastusmahdollisuuksia tarjoavat Pielisen Karjalan musiikkiopisto, Lieksan ja Lasten Nuorten Taidekoulu sekä kansalaisopisto. Paikkakunnalla toimii myös Pohjois-Karjalan Ammattikorkeakoulun liiketalouden koulutusohjelman yritystoiminnan suuntautumisvaihtoehto. Muuta koulutustarjontaa edustaa Lieksan Kristillinen Opisto.

Kulttuurikaupunki - vaskimusiikkia ja paikallishistoriaa 
Lieksa tunnetaan valtakunnallisesti vahvana musiikkikaupunkina. Kansainvälinen vaskimusiikin konsertti- ja koulutustapahtuma Lieksan Vaskiviikko on kotikaupunkimme merkittävin tapahtuma, jota vaskitaiteilijat arvostavat ympäri maailman. Vaskiviikko kokoaa tapahtumiinsa noin 20 000 vaskimusiikin ystävää. Kävijöistä noin 11 000 osallistui vuonna 2007 vaskiviikon maksullisiin konsertteihin. Vaskiviikon taiteellinen johtaja on soolotrumpetisti Jouko Harjanne.

Musiikkineuvos Erkki Eskelisen vuonna 1958 perustama Lieksan Nuorisopuhallinorkesteri on kulttuurielämämme lippulaiva. Orkesterissa on soittanut noin 500 nuorta, joista lähes 50 toimii musiikkiammateissa tai ammattiopiskelijoina eri puolilla Suomea. Oma orkesteri edustaa meille tärkeitä arvoja - lieksalaisuutta, kasvatustyötä ja soiton riemua.

Pielisen museo on Suomen toiseksi suurin ulkomuseo, jossa on 70 rakennusta. Paikkakunnan metsätyö- ja uittoperinteestä kertoo museon Savotaranta. Museon kokoelmissa on noin satatuhatta esinettä, joista suurin osa on kerätty nykyisen Lieksan alueelta. Rajavartioinnin historiaa esittelee Lieksan rajavartioalueen johtopaikalla Timitrassa sijaitseva Lieksan Rajaperinnetalo.

Kuvanveistäjä, professori Eva Ryynäsen taiteilijakoti Paateri on suosittu kulttuurimatkaajien kohde. Lieksan kirkot ja ortodoksiset pyhäköt kertovat kirkkokuntien rinnakkaiselosta. Lieksan ev. lut. kirkkopuistossa sijaitseva Kristuksen kirkastumisen tsasouna saattaa olla Suomen vanhin tsasouna. Rakennuksen alkuperä on ajoitettu vuoteen 1769.

Vammaisten taideopetusta kehittäneestä Kirsikodin taiteilijayhteisöstä on viime vuosina tullut yksi lieksalaisen kulttuurikentän valtakunnallisesti tunnetuin kohde. Taide- ja kulttuurikeskus Kolin Ryynäsessä toimii kansainvälinen taiteilijaresidenssi. Lieksalaisen kulttuurielämän vahvuus on laaja ja vireä paikallinen harrastajakenttä musiikin, teatterin ja kotiseututyön parissa.

Liikunnan ja kulttuurin yhteistyö on yksi Lieksan menestystekijöistä. Tunnetuin esimerkki tästä on Vaskiviikon ohjelmaan vuodesta 2000 alkaen kuulunut Vaskiyhdistetty. Lieksan Hiihtoseura valittiin kahtena vuonna 2000-luvun alussa maan parhaaksi hiihtoseuraksi. Lieksalaisten urheilijoiden kirkkaimpana tähtenä loistaa yhdistyn hiihdon olympiavoittaja ja maailmanmestari Jaakko Tallus, joka on koko uransa ajan edustanut kasvattajaseuraansa Lieksan Hiihtoseuraa.

Väestökadosta tulevaisuuden uskoon - muutoksista on aina selvitty
Väestön voimakas väheneminen, ikärakenteen vanheneminen ja korkea työttömyys ovat Lieksan keskeisimmät haasteet. Lieksan väestötappio on ollut useana vuonna suurin Suomen kunnista. Vuosien 2006 ja 2007 valossa muuttoliike näyttäisi tasoittuvan jonkin verran aiempaan verrattuna lähtömuuton pienentyessä. Väestötappion takaa jää monesti huomaamatta tulomuutto: Lieksaan muutti vuonna 2006 363 henkeä. Kunnan työttömyysprosentti oli kesäkuussa 2007 17,3. Työttömänä olleista yli 50-vuotiaita on noin puolet.

Lieksan taloudellinen tilanne on haasteellinen. Väestörakenteen muutos luo paineita sosiaali- ja terveystoimen palveluihin. Vuosina 2000-2001 syntyneen noin 6,4 miljoona euron alijäämän kattaminen onnistui vuoden 2006 loppuun mennessä. Lieksan kunnallisverotulojen määrä on polkenut paikallaan sitten vuoden 2003. Väestörakenteen muutos kasvattaa sosiaali- ja terveystoimen palvelujen kysyntää. Kun kuntien menot ovat kasvaneet viime vuosina lähes viiden prosentin luokkaa, merkitsee tämä jatkuvaa painetta kaupungin talousarvion tasapainottamiseen.

Metsä ja luonto ovat aina olleet rajaseudun keskeinen resurssi ja toimeentulon lähde. Metsä on tarjonnut leivän niin kaskenkaatajalle kuin metsätyömies-pienviljelijällekin. Näin on myös tulevaisuudessa, vaikka luontoa hyödynnetään nyt eri tavoin. Ympäristöystävällisillä metsäteollisuuden tuotteilla on kysyntää kansainvälisillä markkinoilla. Luontoon ja luontomatkailuun liittyvät toimet voivat tulevaisuudessa tarjota merkittävän toimeentulon rajaseudun väestölle molemmin puolin EU:n itärajaa.

Lieksanjoki oli eränkävijälle ja kauppamiehelle pyyntipaikka ja kulkuväylä. Nyt sen virkistyskäyttö on keskeinen toimeentulon lähde.  Luontoon ja paikalliseen kulttuuriperintöön liittyvien palvelujen kysyntä kasvaa koti- ja ulkomaisten matkailijoiden parissa. Koli on maakunnan lippulaiva venäläisten matkailijoiden parissa. Alueen loma-asunnot ja kesämökkitontit kiinnostavat venäläisiä enenevässä määrin. Pietarista voi kehittyä Pielisen Karjalan merkittävä markkina-alue, kuten se oli runsaat sata vuotta sitten.
 
Vaskimusiikista, puhtaasta erämaaluonnosta ja monipuolisesta vientiteollisuudesta tunnettu Lieksa tarjoaa hyvän elämisen ympäristön. Lieksassa, kuten koko Pohjois-Karjalassakin, eletään kahden kulttuurin rajamailla. Vaikutteita on tullut vuosisatojen ajan sekä idästä että lännestä niin aineelliseen kuin henkiseenkin perintöön. Selviytyminen arjen askareissa, usko omiin kykyihin, läheinen suhde luontoon ja vilkas lähialueiden vuorovaikutus on ollut lieksalaisen rajaseudun ihmisen voimavaroina kautta vuosisatojen.

Täällä on aina eletty kaukana vallan keskuksista. Selviytyminen on ollut ja on yhä edelleen kiinni omasta työstä ja uskosta unelmiin.  

   

---