Pienempi tekstikokoSuurempi tekstikoko
Pielisen museo opetussivusto
Pielisen museo opetussivusto > elinkeinot > Uitto
vihjeet 
Uitto

Talvisavotan päätyttyä seurasi työtön välikausi l. luppoaika, jota kesti uiton alkamiseen huhti-toukokuun vaihteessa.

hartsuvaUitto suoritettiin irtouittona aina vuoteen 1959 saakka, jolloin siirryttiin niputukseen. Uitto alkoi yleensä puro- tai jokiuittona; käytettiin siis hyväksi kevättulvaisia pikkujokia tai puroja. Vettä varastoitiin latvavesin rakentamalla patoja l. tammia. Näitä oli kahdenlaisia: lyhytaikaisia pukkitammia l. lotinoita sekä pysyviä, kiinteärakenteisia arkkupatoja. Puomeja ja muita uittorakenteita tarvittiin ohjaamaan joessa uivia puita, jotteivät ne olisi tarttuneet rantaan. Patoja ja puomeja rakennettaessa käytettiin sidontavälineinä vitsaksia tai närelenkkejä. Närelenkit väännettiin näresaunassa pehmitetyistä nuorista kuusista. Uittorakenteissa tarvittavat paalut iskettiin pohjaan juntalla.närelenkki

Kun puut oli vieritetty jokeen tai puroon, uitto alkoi. Jokaisella miehellä oli oma ns. vonkapaikkansa rannalla, josta käsin hän keksillä ohjasi tukkeja. Koskipaikoille muodostui monesti ruuhkia, joiden selvittely oli vaikeaa ja vaarallistakin. Ukkoherra l. ukkopomo kulki pitkin joenrantaa ja katseli, miten työ sujui. Hän tarkkaili miesten työkykyä ja määritteli palkan sen mukaan. Pikkujärvet ylitettiin keluveneitten avulla.

Jokiuiton aikana miehet yöpyivät rannalla laavuissa, uittomajoissa, lähitaloissa tai veslalautan l. sohon päälle rakennetussa majassa. Joenrannan hartsuvassa l. hartsuvissa tarjoili emäntä kahvia ja ruokaa uittomiehille. (Ks. Tarinat)

Pieliselle tultaessa jokiuitto jatkui järviuittona, jota varten tukit koottiin puomien ympäröimäksi lautaksi tällaiseen lauttaan saattoi kuulua 10 000 tukkia. Lauttaa kuljetettiin hevosponttoolla pitkin järveä Uimaharjuun asti.laavu

Hevosponttoo eteni seuraavalla tavalla. Mukana olevaan veneeseen nostettiin 200 metrin mittainen varppiköysi, jonka päässä oli ankkuri. Varpin toinen pää oli kiinnitetty ponttoon keskellä seisovaan vorokkiin. Varppia soudettiin menosuuntaan niin kauas kuin sitä riitti, ja ankkuri laskettiin järveen. Nyt ponttoolla oleva hevosmies nykäisi vorokkiin kiinnitetyn hevosen liikkeelle. Hevonen pyöritti vorokkia, jonka ympärille varppi alkoi kiertyä ja ponttoo lähti liikkeelle tukkilautan seuratessa. Kulku oli varsin hidasta. Kun oli edetty varpin mitta, ankkuri nostettiin ylös ja aloitettiin alusta.

Pielisponttoolla oli töissä yhtaikaa tavallisesti 10-12 miestä ja kaksi hevosta. Miehet yöpyivät ponttooseen yhdistetyssä asuinsohossa.

Hevosponttoolla hinaus päättyi Pielisellä ensimmäisen maailmansodan aikana. Tilalle tulivat ensin höyryllä kulkevat varppilaivat l. varpparit 1910-luvulla ja varsinaiset höyryhinaajat 1920-luvulla.

TEHTÄVÄT



15.6.2006 12:05
Takaisin | Sivun alkuun | Tulostusversio