Pienempi tekstikokoSuurempi tekstikoko
Pielisen museo opetussivusto
Pielisen museo opetussivusto > elinkeinot > Talvisavotta
vihjeet 
Talvisavotta

kämppä

Talvisavotan tarkoituksena oli puiden kaataminen, karsiminen ja kuljettaminen uittoväylän varteen. Työ alkoi tavallisesti marraskuussa ja sitä kesti maaliskuun puoliväliin.

Savotan miehet jakaantuivat pieniksi työryhmiksi, sakeiksi l. porukoiksi, joihin kuului hevosmies hevosineen - usein torppari tai pienviljelijä - sekä pari työmiestä hakkaajina ja kuormaajina. Rungot hakattiin viime vuosisadalla pääkköhamarattomalla kirveellä, pääköllä. Vuosisadan vaihteessa otettiin käyttöön saha, aluksi justeeri, sitten poka- tai jännesaha. Uusi kirvestyyppi, hamarallinen kuili, yleistyi savotoissa 1900-luvun alussa. Hakatut rungot kammettiin rekeen, joka 1800-luvulla oli tavallinen työ- l. häkkireki. Tällä vuosisadalla omaksuttiin Pielisjärvellekin pohjoisesta käsin leveämpi ja kepeämpi pankkoreki.

Tukit ajettiin reellä rantaan, laanille, jossa niihin merkittiin firman tunnus puuvasaralla ja tokkarinkirveellä. Rannassa puut myös mitattiin mittakokalla t. mittasaksilla. Vänkäriä käytettiin tukkien kääntämiseen. Puut kuorittiin aluksi kirveellä, myöhemmin koloma- l. kolinraudalla.

Talvisavottalaiset yöpyivät 1800-luvulla lyhytaikaista oleskelua varten rakennetussa laavussa tai pysyvämmässä, puolittain maan sisään rakennetussa metsäsaunassa. Ruoka keitettiin ulkona osittain kotoa tuoduista aineksista, osittain firman hartsuamparista ostetuista. Tämän vuosisadan alkupuolelta lähtien yhtiöt rakennuttivat savottalaisille hirsikämppiä, jotka tulivat lakisääteisiksi v. 1928. Asuinkämppien lisäksi alettiin rakentaa myös mittasaksettalleja, saunoja sekä varastorakennuksia.

Savottakämpässä oli 1930-luvulla vain yksi huone, mutta osa siitä oli eristetty lankkuseinäkkeellä työnjohtajan ja kirjurien työ- ja makuutilaksi. Täällä oli tinkuupenkki, jolla istuen työpaikoista sovittiin sekä kassa-arkku - varmuuden vuoksi pölkkyyn ruuvattu. Keskellä kämppää oli kamiina keittolietenä ja lämmönlähteenä. Emännälle saatettiin myös eristää oma sänkykomeronsa. Miehet nukkuivat rikseillä, lavitsoilla. Kämpän valaisimena oli karbidilamppu.

Seuraavalla vuosikymmenellä kämppä oli yleensä kaksiosainen. Ns. terävässä päässä asuivat työnjohtajat: ukkoherra, kympit ja kirjurit. Rakennuksen toisen pään iso huone oli muun miehistön hallussa. Tätä huonetta reunustivat riksit tai kerrossängyt. Henkilökohtaisia tarvikkeitaan varten miehillä oli omat kaappilokeronsa. Emäntä asusti nyt keittiössä. Keittiön ja terävän pään välissä oli aukko, elämänluukku, jonka kautta emäntä antoi ruoat työnjohtajille. 1950-luvulla emännällä saattoi olla jo oma makuuhuoneensa. Usein kämpässä oli myös erillinen vaatteiden kuivatushuone.

TEHTÄVÄT




4.10.2006 12:30