Pielisjärvellä ei ole koskaan ollut sarkajakoa, vaan kullakin talolla oli omat peltovainionsa käytettävinään (lohkojako). Osa pellosta oli aina kesantona. Lieksan seudulla oli jo 1700-luvulla käytössä vuoroviljelyjärjestelmä, jossa kukin peltokappale sai levätä kesantona joka kolmas vuosi. Muina vuosina viljeltiin vuorotellen ohraa ja ruista.

Ruis oli alun perin selvästi kaskivilja, kun taas ohraa oli vanhastaan näillä seuduin kasvatettu pellolla. Sinne siirtyi ruiskin kaskitalouden taantuessa. Pelloilla ruista viljeltiin syysviljana. Kaura kotiutui Pielisjärvelle vasta 1800-luvun kuluessa.