| Pielisen museo opetussivusto > elinkeinot > Nahkuri |
|
|
Nahkuri
Vaikka ammattinahkureita oli Pielisjärvellä viimeistään 1700-luvun puolivälissä, kenkä- ja varsinkin turkisnahkoja käsiteltiin myös kotona vielä kauan tämän jälkeen. Ammattimiehellä piiskuutettiin aluksi arkoja turkiksia sekä parkitutettiin mänttinahka valjaita varten. Vuotien valmistaminen käyttökelpoisiksi nahoiksi oli monivaiheinen, työläs ja aikaa viepä prosessi. Turkikset ja parkkinahka käsiteltiin eri tavoin. Turkisvuodat kuivatettiin teurastuksen jälkeen. Kuivahtaneet nahat liotettiin vedessä ja pehmitettiin suurusaltaassa. Isoon ammeeseen oli valmistettu liuos, joka sisälsi veteen sekoitettuja jauhoja, suolaa ja alunaa. Tässä hapanliemessä nahat saivat pehmetä viikkokausia, minkä jälkeen ne kaavittiin kaavintapukin l. pummin päällä, huuhdeltiin ja kuivatettiin. Lopuksi turkisnahat hangattiin räkkiraudalla, muokattiin hankuralla l. nahkakokalla, kaavittiin veitsellä ja hierottiin liidulla. Parkkinahkaa liotettiin aluksi vedessä ja lipeässä kunnes karva alkoi irtaantua. Karvat hangattiin irti kaavinpuulla. Parkitsemisen tarkoituksena oli tehdä vuota säilyväksi, estää sen mätäneminen. Parkittavat nahat pantiin väkevään pajunkuoriliuokseen suureen parkkitiinuun. Ammeessa olevia nahkoja tallattiin silloin tällöin. Parin viikon ajan pehmenneet nahat kuivatettiin, hangattiin räkkiraudalla, pehmitettiin nahkamänkillä tai raakinpuussa, silitettiin lasilla ja rasvattiin. Nahkuri saattoi lopuksi vielä värjätä nahat tarpeen mukaan. 23.5.2006 10:31 |
| Naisten työt | Miesten työt | Maatalous | Metsätyö | Rakennukset | Pukeutuminen | Ruokatalous | Tarinat | Tehtävät | Historia | Teamware Pl@za | |