| Pielisen museo opetussivusto > elinkeinot > Metsästys |
|
|
Metsästys
Metsästystä harjoitettiin Pohjois-Karjalan saloilla voimaperäisesti pitkälti uudelle ajalle, jolloin turkiksia haluttiin ennen muuta myyntitavaraksi. Esihistorialliset asetyypit keihäs ja jousi pysyivät käytössä aina 1800-luvulle asti. Keihästä tarvittiin karhunpyynnissä sekä suden- ja peuranajossa. Käsijousen tilalle yleistyi keskiajalta lähtien jalka- l. varsijousi (kehityksen loppuvaiheessa teräsjousi). Arvokkaassa teräsjousessa oli teräksinen kaari ja luuvahvikkein varustettu puuvarsi, johon liipaisinlaite oli kiinnitetty. Asetta viritettäessä jalka työnnettiin aseen kärjessä olevaan jalustimeen. Lisäpontta viritykseen saatiin varteen kiinnitetyllä nahkavyöllä. Jousella ammuttiin ennen muuta pikkuriistaa ja varsinkin oravanmetsästyksessä se oli tärkeä ase. Jotta turkki jäisi ehyeksi, oravia ei ammuttu tavallisilla nuolilla vaan paksupäisillä kolkilla l. vasamilla. Oravannahat olivat tärkeä kauppatavara.
Riistaa saatiin paitsi aktiivisella metsästyksellä myös passiivisella pyynnillä. Tällaista pyyntitapaa edustavat erilaiset loukut, rihma-ansat, sudenkuopat, raudat, käpälälaudat jne. Erikokoisilla loukuilla pyydettiin turkiseläimiä ja metsälintuja. Loukussa oli syötillä varustettu kynnyspuu ja sen yläpuolelle viritetty kansi- l. yläpuu. Kun saalis astui kynnyspuulle, kansipuun viritys laukesi ja se putosi eläimen päälle. Loukkujen tapaisia pyydyksiä olivat pikkujyrsijöille ja linnuille tehdyt satimet. Ansapyydyksiin kuuluivat mm. jänisten talvisten kulkureittien varrelle viritetyt jänislangat sekä metsälinnuille asetetut linturihmaset. Linturihmoilla pyydettiin syksystä kevääseen pyitä, riekkoja, teeriä ja metsoja. Ansoja viritettiin marjaisille paikoille, karjapoluille, kuusten alle ja keväisille soidinpaikoille. Teeriä pyydystettiin myös kahoilla. Ne olivat riu'uista valmistettuja suppiloita, joihin kiinnitettiin syötiksi viljantähkiä. Kun lintu tavoitteli syötävää riukujen latvoista ja istahti keskiseipääseen asetetulle poikkipienalle, tämä antoikin periksi ja teeri tipahti suppiloon. Koska kaha oli ahdas, lintu ei pystynyt levittämään siipiään eikä niin ollen päässyt myöskään pakenemaan. Kettujen pyynnissä käytettiin parimetristä käpälälautaa l. käpälystä l. revonkantoa. Kun kettu tavoitteli pystyyn asetetun laudan kärkeen kiinnitettyä lihapalasta, se jäi etukäpälistään kiinni laudan väliloviin. Myös sudelle tehtiin joskus samantapainen mutta isompi sudenkanto. Suurriistaa - peuroja, hirviä, karhuja, susia ja ilveksiä - metsästettiin monin eri tavoin. Sudet voitiin ajaa kylänmiesten voimin suureen susiverkkoon, houkutella sudenkuoppaan tai -rautoihin. Myös karhua saatettiin pyytää raudoilla, mutta yleisempi käytäntö lienee ollut kiertää karhu talvipesäänsä (karhunkierros) tai ampua se haaskaltaan puiden varaan rakennetulta lavalta l. talakselta käsin. Ilvestä, hirveä ja peuraakin ajettiin hiihtämällä. Peuraa pyydettiin myös hankailla. Ne olivat kilometrien pituisia aitoja, joihin oli jätetty ansoin varustettuja aukkoja. Mm. Pankakosken Hangaspuron nimi viittaa alueella harjoitettuun villipeuran pyyntiin. 15.6.2006 12:31 |
| Naisten työt | Miesten työt | Maatalous | Metsätyö | Rakennukset | Pukeutuminen | Ruokatalous | Tarinat | Tehtävät | Historia | Teamware Pl@za | |