Pienempi tekstikokoSuurempi tekstikoko
Pielisen museo opetussivusto
Pielisen museo opetussivusto > elinkeinot > Maatalouden koneistuminen alkaa
vihjeet 
Maatalouden koneistuminen alkaa

lokomoVanhoillinen hankoaura säilytti valta-asemansa Pielisen seudulla vielä kautta 1800-luvun. Silti kääntöaurojakin esiintyi jo 1850-luvulla suurten tilojen tasaisilla, kivettömillä pelloilla. Ensimmäinen Pielisjärvelle kotiutunut kääntöaura l. vältti oli yksikurkinen, puurunkoinen, takorautaisella siivellä ja vannaksella varustettu kehäaura. Vannas leikkasi maata ja siipi toimitti mullan kääntämisen. Nuoremmat kääntöaurat olivat kaksikurkisia, aluksi puurunkoisia, mutta pian kokonaan raudasta tehtyjä.

Primitiivisten risukarhien sijaan alkoi pelloille 1800-luvulla ilmaantua rautapiikkisiä äkeitä. Vanhimmissa rautapiikkiäkeissä oli puinen tai rautainen kiinteä lava, johon piikit oli kiinnitetty (linkkukarhi, vinoäes). Tunnettiin myös puulavainen, kolmikulmainen hanhenjalkaäes l. karhu. Se ei kuitenkaan ehtinyt yleistyä seudulle ennen kehittyneempien äestyyppien tuloa.

Kääntöauran myötä pitäjän tiloille kotiutuivat rullaäkeet viime vuosisadan loppupuolella. Näitä oli kahdentyyppisiä: vanhemmissa lava ja pyörivät rullat olivat puusta, ainoastaan piikit ja puukot raudasta, kun taas nuoremmat äkeet olivat kokonaan rautarunkoisia. Ennen rauta-akselisia karheja ehti paikkakunnalle 1890-luvulla vielä jousiäes, joka muistutti vanhaa risukarhia. Rautainen jousiäes oli hinnaltaan edullinen ja se yleistyi varsin nopeasti jopa salokyliin.

Elonleikkuu pysyi pitkään työvälineiltään ja -menetelmiltään perinteisenä. Vanhoillisen isännän mielestä kallisarvoinen "jumalanvilja" oli saatava pellolta mahdollisimman tarkasti talteen, ja tässä mielessä sirppi oli varmaan paras työväline. Valistustoiminnan vaikutuksesta viikate alettiin kuitenkin omaksua elopellolle vuosisadan lopussa. Vuosisadan vaihteen tienoilla viljaa alettiin kuivata seipäillä. Varsinaiset leikkuukoneet yleistyivät vasta 1900-luvun puolella.

Tuulto- l. viskuukone oli ensimmäisiä Pohjois-Karjalaan kotiutuneita 1800-luvun maatalouskoneita. Viskuri toimitti tähän saakka viskaamalla suoritetun jyvien ja akanoiden erottelun. Talonpojat kokosivat koneensa itse tehdastekoisista osista tai teettivät sen maasepällä. Kehittyneempi lajittelukone korvasi viskurin 1900-luvun alkuvuosikymmeninä.

Puimakoneita on Pielisjärvellä ollut ainakin 1870-luvulta lähtien. Ensimmäiset puimakoneet olivat kampikäyttöisiä tai hevoskiertoisia. Koneen kehittyessä ja monipuolistuessa voimanlähteeksi tuli vuosisadan vaihteen tienoilla höyrykone l. lokomobiili ("lokomo"). Koska puimakoneen ja lokomobiilin yhdistelmä tuli yksityiselle viljelijälle varsin kalliiksi, pitäjään perustettiin puimaosuuskuntia v:sta 1907 lähtien. Museon höyrykoneet ovat kuitenkin olleet yksityisomistuksessa, molemmat ovat lähtöisin Sarkkilan hovista. Höyrykoneiden sijaan alkoi 1920-luvulta lähtien voimakoneeksi tulla helpompihoitoinen ja pienempikokoinen poltto- l. räjähdysmoottori.

Höyrykone (myöhemmin polttomoottori) pyöritti myös kotitarvemyllyä. Lieksassa oli höyrymylly jo 1880-luvulla, mutta yleisimmiksi nämä tulivat vasta 1900-luvun puolella. Kotitarvemyllyjä edustavat museossa iso hihnavetoinen kivimylly ja kevytrakenteinen valssimylly.



27.6.2006 9:58
Takaisin | Sivun alkuun | Tulostusversio