Tärkein ravinnonsaannin lähde oli Pielisen seudulla 1800-luvulle asti metsään raivattu kaski, jossa viljeltiin ennen kaikkea tärkeintä leipäviljaa, ruista.

Suomessa on tunnettu kolme erilaista kaskityyppiä: tavallinen lehti- ja sekametsäkaski, nuoreen lehtimetsään kaskettu rieskamaa sekä järeään havumetsään kaadettu huuhta l. huhta.

Huuhta on nimenomaan itäsuomalainen kaskeamismuoto, joka vaati suuria alueita ja tietyntyyppistä metsää - mielellään isopuista kuusikkoa. Siksi huuhta sijaitsi usein kaukana erämaassa. Huuhdassa viljeltiin satoisaa korpi- l. juureisruista.

Samasta havupuukaskesta saatiin vain 1-3 satoa peräkkäin. Sen jälkeen se palveli vielä joitakin vuosia heinäniittynä kunnes vähitellen metsittyi. Jotta viljanviljely olisi voinut jatkua vuodesta toiseen, talolla täytyi olla useita vallattuja ja esivalmistelutöiden alla olevia kaskialueita.