Pielisjärveläisen talonpojan asuntona pysyi pitkään sisäänlämpiävä savupirtti. Se oli alkuaan eteisetön hirsihuone, jonka päädyssä oli ovi ja seinissä muutamia pieniä, luukuilla varustettuja ikkuna-aukkoja. Lämpöä huoneeseen antoi nurkkaan rakennettu kiuasuuni, josta tupruava savu pääsi osittain ulos lakeistorven tai ikkunoiden kautta. Osa savusta jäi leijumaan korkean pirtin yläosiin. Siksi mm. savutuvan penkit rakennettiin mahdollisimman mataliksi. Savupiippua ei tunnettu. Pirtti oli pimeä ja nokinen, mutta tarjosi kuitenkin tarpeellisen määrän lämpöä ja suojaa ihmisille.