Lato on heinä- ja rehusuojaksi rakennettu yksinkertainen, hataraseinäinen, päätyovellinen huone. Lato on itäsuomalaisessa taloudessa melko nuori rakennus. Heinää säilytettiin yleisesti pieleksissä tai suovissa, lehdeskerppuja taas korkeassa närtteessä.

Ladot yleistyivät 1800-luvun kuluessa ja isoihin taloihin niitä saatettiin rakentaa useitakin. Ainakin pihan tuntumaan ilmestyi rehulato (38), jossa säilytettiin kerppuja, riivittyjä lehtiä ja piennarheiniä poikivien lehmien keväistä herutusta varten. Lisäksi riihen luona saattoi olla riihi- l. olkilato (25) ja läheisellä pellolla ehkä peltolato. Varsinaiset niittyladot lisääntyivät hitaimmin. Vasta 1800-luvun loppupuolen maanviljelysseurojen valistustoiminta sai isännät vähitellen vakuuttumaan heinälatojen tarpeellisuudesta.