Kelovaaran tuvan uuni on pitkälle kehitetty kiuasuuni. Uunin perältä lähtee kaksi savukanavaa, jotka tulevat ulos uunin otsassa näkyvistä sieraimista. Uunin rakentamiseen on käytetty paljon puuainesta. Puuta on hirsinen uuninarkku, uuninleuan ja -kyljen tukilankut, uunin kyljen ns. luashyllyt, kolpitsa, uuninpatsas sekä uunin päälle johtavat portaat. Uunin rakenteissa ja osien nimityksissä näkyy rajakarjalainen vaikutus. Kolpitsa on uunin kylkeen liittyvä arkku, jonka kautta päästiin sillan l. lattian alle, eräänlaiseen kellari- tai varastotilaan.

Uunin tienoilla säilytettiin erilaisia ruoanvalmistukseen liittyviä välineitä. Sieltä löytyvät rautapadat ja vaskikattilat sekä keittämisen apuneuvoksi tarvittu kolmijalka. Orteen kiinnitetty haahla, johon keittoastia ripustettiin, roikkuu uuninedustan yläpuolella. Leipälapio ja kuumien keittoastioiden siirtelyyn tarvittava patahanko l. uhvatta ovat uuninsolassa.

Irtohuonekalut yleistyivät hitaasti. Tuvassa ei vielä näy sänkyä. Väki nukkui lattialla, kolpitsan päällä tai seinänvieruspenkillä. Lattialla nukuttaessa saatettiin pään alla käyttää puista telinettä, erityistä päänaluslautaa.