Tuohiesineiden raaka-aineeksi tarkoitettu koivun tuohi kiskottiin elävästä puusta ohutteräisellä veitsellä joko kevätkesällä tai syksyllä. Parhaita tuohikoivuja olivat nuorehkot puut, joita kasvoi runsaasti entisillä kaskimailla. Tuohi kiskottiin joko levynä tai nauhana l. siisnana käyttötarkoituksesta riippuen. Käyttämistään odottavaa tuohisiisnaa säilytettiin isolla kerällä l. sommelolla.

Levytuohesta valmistettiin mm. ropeita l. tuokkosia, kertakäyttöisiä lippejä, kattoaineksia ja eristeitä. Tuohisiisnasta punottiin virsuja, kaskilöttöjä, kontteja, tuohipulloja, tuppeja, rasioita ja paimentorvia. Tuohta käytettiin myös leileihin ja lippaisiin, havaspyydysten kohoihin ja painoihin, nuottaköysiin, kukkapurkkeihin, tuohipulloihin ja lukemattomiin muihin tarkoituksiin. Materiaalina tuohi oli kevyttä, kestävää ja vedenpitävää. Lahoamista ehkäisevän ominaisuutensa vuoksi se sopi hyvin eristeeksi ja kattomateriaaliksi.