Puu oli entisajan taloudessa niin ensiarvoisen tärkeä raaka-aine, että jonkinasteista veistotaitoa edellytettiin jokaiselta täysikasvuiselta mieheltä. Aivan erityisiä tämän miehisen taidon ja kätevyyden osoituksia olivat morsiuslahjoiksi annetut vakat ja koristeelliset rukinlavat.

Puunkäsittelyyn tarvittavista työkaluista vanhimmat ovat kirves, puukko ja taltta. Ne ovat peräisin jo esihistorialliselta ajalta. Puun kovertamiseen (esim. ruuhen valmistukseen) tarvittiin poikkiteräistä kourukirvestä tai (esim. kauhojen ja lusikoiden valmistukseen) vuolinta l. kovelia. Leveäteräinen piilu on seinähirsien veistämiseen kehitelty erikoiskirves. Reikien tekemiseen käytettiin kairoja, vauhtipyörällistä kehrotinta tai väärävartista vintilää. Kimpiastioiden, mm. pyttyjen ja korvojen teossa tarvittiin vannehakaa. Puupintaa tasoiteltiin ja siloteltiin erilaisilla höylillä.

Kaarevat luokit ja reenjalakset tarvitsivat erikoiskäsittelyn. Niihin tarvittavat puut haudottiin ensin esim. riihen lämmössä ja laitettiin sitten painumaan muotoonsa erityiseen paininpuuhun. Tällainen saattoi olla vaikka riihen tai aitan seinässä.

Tarve-esineiden valmistamiseen käytettiin mielellään luonnonväärää puuta, puunpahkoja, juurakoita ja muita valmiita luonnonmuotoja. Esim. pahkoista kovertamalla saatiin helposti kuppeja, kulhoja tai kapustoja. Monet isot puuastiat valmistettiin alkuaan umpipuusta, myöhemmin opittiin valmistamaan korvoja, pyttyjä ja ämpäreitä ns. kimpitekniikalla eli yhdistämään astian seinät laudoista vanteiden avulla. Vanteen paikalleen asettamiseen käytettiin vannehakaa.

Kansa tunsi hyvin kotoisten puulajien soveltuvuuden eri käyttötarkoituksiin. Vakkamestari valmisti jauhoseulansa kerin l. seinän kevyestä haavasta, mutta parhaan seulaosan aineksen hän tiesi saavansa tuomipuusta. Voivakka taas tehtiin aina koivusta, joka ei antanut ylimääräistä makua kallisarvoiseen voihin. Jos tarvittiin erikoisen kovaa puuta, etsittiin lylyä (tiivistä, painavaa, kasvuhäiriöstä kärsivää kuusta t. mäntyä) tai tiheäsyistä visakoivua. Heinäharavaan käytettiin kolmea puulajia: varsi tehtiin kevyestä haavasta, lapa kestävästä koivusta ja piit sitkeästä pihlajasta.