Koska Suomen kansalle niin tärkeä kahvi loppui pian sodan alettua ja sen saanti pysyi sodan jälkeenkin pitkään rajoitettuna, markkinoille ilmestyi monenlaisia kahvinvastikkeita ja -lisäkkeitä. Kahvinlisäkettä käytettiin aidon kahvijauheen lisänä, viljasta valmistetusta kahvinvastikkeesta tehtiin taas korvikejuomaa sinältään. Sokerin sijalle kehiteltiin teollisia makeutusaineita, mutta niin kahvin kuin sokerinkin korviketta yritettiin valmistaa myös kotioloissa. Kahvinvastiketta tehtiin mm. rukiinjyvistä ja voikukanjuurista, makeutusainetta taas perunajauhoista (perunajauhosiirappi). Teen korvikkeita kuivattiin luonnonkasvien lehdistä ja sienistä.