Hyvä pärepuu on hidaskasvuinen, esim. suolla kasvanut petäjä. Tällaisesta puusta kiskottiin pärepuukolla päreitä l. ohuita, pitkänomaisia puusäleitä mitä moninaisimpiin tarkoituksiin. Päreistä kudottiin erikokoisia vasuja, koreja, koppia, seinäkoppeleita, selässä kannettavia tönteleitä, maitopyttyjen suojaritilöitä jne. Esineeseen voitiin käyttää joko vinoa tai suoraa kudontaa.

Valopäreitä, joihin kelpasi huonompikin puuaines, kiskottiin valtavia määriä tuvan päreorsille kuivumaan. Tarve pimeänä talviaikana oli todella suuri, sillä tuvassa oli pakko polttaa samaan aikaan useita päreitä eri työpisteissä ja yhden päreen palamisaika oli ainoastaan n. 15 minuuttia.

Kattopäreitä ei tehty kiskomalla, vaan pärehöylällä leikkaamalla. Pärehöylä saattoi toimia ihmis- tai hevosvoimalla, mutta tehokkaampi "kone" oli yhdistetty kampiakselilla vesi- tai tuulimyllyyn. Pärekatot yleistyivät pitäjässä vasta 1800-luvun loppupuolella.