Krinoliinilla levitetyt hameet pysyivät muodissa 1870-luvulle saakka, jolloin liiat helmat koottiin hameosan selkäpuolelle ns. turnyyrille, vyötäröön kiinnitetylle tukilaitteelle. Tiukkahihainen, verhomaisesti poimuteltu turnyyripuku jäi pois käytöstä 1890-luvulle tultaessa. Vuosikymmenen puolivälissä kehiteltiin uudenlainen korsetti, joka muovasi vartalon notkoselkäiseksi, S-kaareksi. Hihat olivat aluksi ylhäältä huomattavan kookkaat (ns. lampaanlapahihat). Hame laskeutui lanteilta alas kellomaisiksi laskoksiksi. Uusimuotoinen puku sai nimensä vuosisadan vaihteen tienoilla vaikuttaneelta tyylisuuntaukselta, jugendilta.

1910-luvulla naisen puku väljeni mukavammaksi ja lyheni nilkkapituiseksi. Koska vyötäröä ei enää korostettu, korsetti jäi vähitellen pois käytöstä. Ajalle oli tyypillistä korotettu vyötärölinja sekä kimonohihat. Museon perusnäyttelyn toinen hääpuku (Näyttelyhalli II, keskivitriini) on vuodelta 1912 ja edustaa aikakauden laahuksellista juhla-asua.