Pienempi tekstikokoSuurempi tekstikoko
Pielisen museo opetussivusto
Pielisen museo opetussivusto > asuminen > koti > Kehruu
vihjeet 
Kehruu

värttinällä kehrääjäKehruutyö suoritettiin puhdetöinä pimeimpien syys- ja talvikuukausien aikana, suurin piirtein mikkelinpäivän ja laskiaisen välillä. Laskiaisen jälkeen päivien pidetessä siirryttiin enemmän valoa vaativaan kankaankudontaan.

Kehrääminen suoritettiin joko värttinällä tai rukilla. Värttinä on työvälineistä vanhempi, jo rautakaudella tunnettu. Työväline on hyvin yksinkertainen: n. 30 cm pitkä, keskeltä hieman levenevä puupuikko, jonka alapäähän voitiin kehruun alkuvaiheen ajaksi kiinnittää ns. kehrä l. vauhtipyörä. Kehruuaines nyhdettiin kehräpuuhun l. kuosaliin (t. kuoseliin) sidotusta kuontalosta ja muotoiltiin langaksi vasemmalla kädellä oikean pyörittäessä värttinää. Valmis lanka kietoutui värttinän ympärille. Itäsuomalainen kuosali on luonnonväärästä juurikaspuusta valmistettu suorakulma, jonka yläpää veistettiin litteäksi, koristeelliseksi lavaksi. Kehrääjän istuessa vaakasuoran alaosan päällä lapaan kiinnitetty kuontalo oli suunnilleen silmien korkeudella.rukki

Rukki on värttinää huomattavasti nuorempi, poljettava kehruuväline. Suomeen se kotiutui 1600- ja 1700-lukujen kuluessa. Jo 1700-luvulla oli Pielisjärven pitäjässäkin oma rukinvalmistajansa, ammattimainen rukkisorvari. Seuraavalla vuosisadalla rukkeja oli isoissa taloissa useitakin, jokaisella aikuisella naisella omansa. Värttinään verrattuna rukki oli huomattavasti helppokäyttöisempi ja joutuisampi työväline. Silti värttinää on käytetty vielä 1900-luvullakin erityisen tasaista lankaa haluttaessa.

Rukin osat ovat: a) penkki, jota kannattaa kolme jalkaa, b) pyörä, jota pyöritetään polkimen avulla sekä c) lyhty- ja rullalaite. Kuontalon pitimeksi rukkiin kiinnitettiin lautamainen rukinlapa. Tämä oli usein runsain puuleikkauksin koristeltu lahjaesine, esim. morsiuslahja. Pielisjärvelle kotiutunut rukki on tyypiltään ns. vinorukki, joka on myös yleisin rukkilaji Suomessa.




30.8.2006 8:32