Teksti: Kaija Öystilä

Taide ja kulttuuri ovat jokaisen ihmisen perusoikeus, joka on henkisen ja sosiaalisen hyvinvoinnin keskeinen tekijä!

Vanhustyössä taide ja kulttuuri kohtaavat vain silloin kun asenteet ja toimintamahdollisuudet luodaan sen onnistumiseksi, annetaan sille tilaa ja ymmärretään sen merkitys. Tämä edellyttää henkilöstön kouluttamista, resurssien uudelleen arviointia, rahaakin, joustavampia työaikoja, työjärjestelyjä, työmuotoja, asennemuutosta ja sosiokulttuurista innostamista. Lisäksi tarvitaan poliittista päätöstä ja yhteiskunnan tukea.

On kyse ajattelutavan uudistamisesta, kulutusyhteiskunnan sijasta lähdetään tuottamaan ja kuluttamaan ikäihmisten kanssa tarinoita, mielikuvia, mielihaluja ja laatua. Tavoitteena on, että sosiokulttuurinen työ kulkee käsikädessä hoitotyön kanssa arkirutiineissa. Karpalossa nähdään, että ikäihmisten palvelut ovat muutakin kuin puhtaus ja ruoka!

Jos koti muuttuu laitokseksi tai laitos kodiksi, niin se on ihmisen koti; ei tehdas. Henkilöstön työnkuvaa on muutettava elämykselliseksi. Työstä tulee heijastua aitous, rentous, välittäminen ja empatia "pilke silmäkulmassa" kuitenkin asiakasta kuunnellen. Henkilökunnankin viihtyvyys ja työssäjaksaminen paranee, kun ikäihmiset viihtyvät ja vanhustyö näkyy ulospäin ihanana ja kiinnostavana työnä.

Ikäihmisten elämän positiiviset kokemukset parantavat elämänlaadun kaikkia osa-alueita ja tuovat sisältöä arkeen. Ikäihmiset nauttivat silminnähden taiteesta, kulttuurista ja osallistumisesta. Ikäihmiset kokevat sosiokulttuurisen toiminnan arvostamisena, turvallisuutena, luottamuksena, kokevat olevansa tasavertaisena jäsenenä yhteiskunnassa ja elävät laadukasta ehtoo elämää.

Joskus on pysähdyttävä miettimään asiakkaan näkökulmasta sitä, että: Miltä me vaikutamme?, Mitä asiakkaat ajattelevat meistä?, Miltä me tunnumme?, Mitä me oikeastaan teemme? ja Kenen hyväksi me teemme?