Teksti: Kaija Öystilä

Muistihäiriöisten draamat

Muistelemista on pidetty onnistuneen vanhenemisen edellytyksenä. Muistelu on ennen kaikkea sosiaalinen ilmiö, joka vahvistaa yhteisöllisyyttä. Muistelo sopii kaikille ikäihmisille, kunhan siitä räätälöidään yksilö - ryhmäkohtaisesti.

Karpalon Possakka

Karpalon Possakka oli nimeltään draamaryhmien sarja, jota näyttelijä Kai Paavilainen veti keskivaikeille muistihäiriöisille Lieksassa ja Nurmeksessa syksyllä 2005. Possakassa oli kaksi ikäihmisten ryhmää, joille molemmille pidettiin 10 kokoontumiskertaa. Ryhmään osallistui kahdeksan Partalanmäen vanhainkodin eri osastojen asukasta. Heistä osalla oli keskivaikea tai vaikea muistisairaus, osalla ei diagnosoitua muistisairautta ja osa oli liikuntarajoitteisia.

Jokaisen kokoontumiskerran pohjana oli eri teema, jonka pohjalta tapahtui ensin muistelua ja sen jälkeen teema saatettiin näkyväksi näytellen. Kokoontumiset alkoivat leikkien, laulaen ja voimistellen jatkuen muisteluun. Muisteluosiossa oli tärkeintä, että jokainen ryhmäläinen sai vuorollaan kertoa teemaan liittyen omasta elämästään (lapsuudesta/nuoruudesta). Teeman näkyväksi saattaminen oli helppoa muistelun jälkeen.

Lisäksi henkilökunnalle järjestettiin 4 tuntia draamailmaisukoulutusta.

Possakan tavoitteena oli, että draaman mahdollisuuksia hoitotyössä hyödynnetään enemmän ja toiminta jatkuisi normaalina toimintana oman henkilökunnan toimesta.

Hoitohenkilökunta: "Ensimmäisestä kokoontumisesta alkaen asukkaat olivat erittäin innostuneita. Olimme yllättyneitä miten vaikeasti muistisairas asukas osallistui muisteluihin innolla ja jopa puheen tuottaminenkin selvästi koheni. Liikuntarajoitteisuudet eivät haitanneet näytelmäroolissa esiintymistä esim. vuodepotilas sänkyineen oli "puhemies hevoskärrissä". Ryhmän vetäjä huomioi jokaisen asukkaan johdatellen muistelusta itse päivän näyteltävään teemaan. Meille hoitajille ryhmään osallistuminen oli erittäin antoisaa, rikastuttavaa ja opettavaa. Saimme monipuolisen työvälineen ryhmien vetämiseen. Koemme tärkeänä tällaisen sosiokulttuurisen toiminnan vanhusten kanssa."